Kanien asumuksia

Otin muutaman kuvan kanien asumuksista. Ensiksi pupupoikien tilat kuistilla. Verkkoseinä on tosiaan alunperin rakennettu kissaa varten, joten se kyllä pitää pupupojatkin aisoissa ;)

Pojilla on kuistilla myös kaksikerroksinen tehdashäkki mökkinä - kooltaan se on aivan liian pieni näiden poikien ainoaksi häkiksi. Toisena mökkinä toimii kuljetuskoppa, jonka ovisysteemi on hajonnut niin, ettei sitä enää voi kuljetukseen käyttää. Pissalaatikko on siivottu eilen, joten aika lailla on papaneita yön aikana tullut. Hyvin osaavat pojat tehdä pisut ja suurimman osan papaneistakin laatikkoon.

Sitten kuvia tyttöjen ulkotarhasta. Työt siirtyivät siihen eilen, siksi aikaa kun niiden karsina on siivouksen ja mahdollisen remontin kourissa.

Tarhassa on muutama kuormalava, jotka on peitetty nurinpäin käännetyllä käytävämatolla (ettei kanien jalat loukkaannu raoissa, ja nurinpäin siksi, että kenties vähentää halua jyrsiä ja syödä mattomateriaalia - käytävämattoa siksi, että ns. terassimatto näytti vähän liian herkulliselta, kuvittelisin kanien intoutuvan jyrsimään sitä herkemmin). Kuormalavat toimivat eräänlaisina hyllyinä, joilla kanit voivat oleilla jos maa kastuu liikaa. Tosin tällä hetkellä sora tuntuu päästävän veden lävitseen hyvin, mutta tilanne voi olla eri kun maa jäätyy kunnolla.

Lisäsin tänä aamuna olkea tarhaan, lavoille katoksen alle. Kaneista se oli hurjan hauskaa. Muutenkin ne tuntuvat nauttivan ulkotarhassa olostaan, kaivelevat soraa ja loikkivat iloloikkia. Halo jopa intoutui syöksyilemään tarhaa päästä päähän.

Kunnon heinähäkki tarhasta vielä puuttuu. Suunnitelmissa on isohko, katollinen systeemi, joka tulee tuohon tarhan etuosaan ulkopuolelle. Kanit saavat sitten kiskoa heinän verkon läpi. Heinähäkin tulee kestää säätä, joten siksi siihen tulee katto ja luultavasti sen ulkopuolinen seinä tulee olemaan puuta tai filmivaneria. Lisäksi se on tarkoitus tehdä vinoksi niin, että heinä pikkuhiljaa valuu siinä alaspäin. Lisäksi tarhaan tulee jonkinmoinen taso/teline lämmitettävälle juomakupille. Meillä on koirille tarkoitettu lämmitettävä juomakuppi, joka tulee nyt kanien käyttöön. Se vain täytyy saada tarhaan niin, etteivät kanit pääse jyrsimään johtoa eivätkä heittelemään kuppia.

Pupupojat ilta-aterialla

Ruoka maistuu :)

Birchen Siilitie (ed.) ja Birchen Saludo.

Pupupojat saapuivat

Haimme pienet kanipojat eilen. Ne asustavat nyt puolilämpimällä kuistilla, verkkoseinällä rajatulla alueella, joka tehtiin alunperin meillä jonkin aikaa asuneelle löytökissalle. Rajasin poikien pääsyn kuistilla olevan penkin alle taikakuutioilla, koska en halunnut niiden kotiutuvan penkin alle ja ottavan alustaa pissipaikakseen. Tarkoituksena on opettaa pojat pissimään astiaan. Sitä varten kuistilla on niille kaksi muovilaatikkoa, toinen on noin metrisen Dunan pohjalaatikko, toinen rautakaupasta ostettu muovilaatikko. Tällä hetkellä pojat tosin viihtyvät kuljetusboksissa niin tiiviisti, että pisut ja papaneet ovat tulleet enimmäkseen kai sinne ja Duna-lootaan. Pojilla on kuistilla myös hieno kaksikerroksinen tehdashäkki, jota ne tosin eivät ole vielä käyneet edes haistelemassa.

Nostinpa sitten kuljetusboksin penkille, että saisin itse sankareistakin edes jonkinlaisen kuvan.

Herrat Birchen Siilitie (risteytys, edessä) ja 

Birchen Saludo (suurihopea, taustalla).

Ulkotarha valmistui

Tosin lunta ehti tietenkin sataa ennen kuin siihen saatiin katto.

Sisustusta uupuu vielä. Kuten toinen mökki.

Katon alle tulee kuormalavoille myös olkia. 

Kenties myös yksi kuormalava lisää.

Kulkuaukko on vielä liian suuri, alunperin koirille tarkoitettu.

Se on tarkoitus laudoittaa kanikokoon sopivaksi.

Otin vielä sisäkuvia kaneista, mutta ainoat suht onnistuneet sain Darjasta. Halo ja Viri heiluivat sen verran, että niiden päät olivat joka kuvassa epätarkat.

Salamavalo ja punaiset silmät.

Darja onnistui piilottamaan päänsä juuri siinä kuvassa joka oli tarkempi.

Vielä kanit eivät ole uskaltautuneet ulos, mutta ovat kyllä hyvin kiinnostuneita, varsinkin Darja.

Punainen tupa...

Eli pupujen mökki maalattu vihdoinkin :)

Maalina Kookosmaali Bloom, sävy oli alunperin Lumi (koska kaupassa ei ollut kuin sitä ja Kookosta), mutta sävytin sen punaiseksi väripigmentillä. Tekemäni sävy loppui hieman kesken, joten sitä ei riittänyt enää toiseen maalikerrokseen, mutta ihan hyvä näinkin.

Kyllä se vielä valmistuu

Kanien ulkohäkki, nimittäin. Näin pitkällä jo ollaan:

Nyt on jo oviaukko, juurimatto, jonka päällä verkko ja soraa tulossa.
Myös kattorakenteet ovat paikoillaan.

Toinen puoli jää ensi kesän hommaksi.

Tuonne laskevaan päähän tulee katos, muuten häkki katetaan verkolla.

Kuvaotuksia

Sainpa raahattua paremman kameran mukanani kanilaan, ja tuloksen kyllä näkee heti. Tosin pupuilla oli sen verran meno päällä, että osa kuvista on silti suttua. Ja osassa oli pakko käyttää salamaa silti, sen verran hämärä tuo karsina on päivälläkin.

Darja oli kaikkein suosiollisin kuvattava, se esiintyi oikein edukseen.

Darja

Darja

Halo on haalistunut auringossa, ja vaihtaa juuri karvaansa. Saa nähdä millainen siitä lopulta tulee.

Halo

Viri oli ensin että ehei, minua ei kuvata, ja katosi mökkiin. Kun otin mökistä katon pois, Viri hillui niin, että saaliiksi jäi vain pari siedettävää kuvaa.

Viri

No moi!

Lopuksi yhteispotretti.

Yhteinen herkkuhetki

Uusi mökki

Pupuille on rakenteilla uusi mökki karsinaan koska Mollin vanha mökki ei kelpaa niille. Vähän noin arvelinkin käyvän, Mollin mökki on melko iso näille kaneille. Lisäksi siinä on vain yksi oviaukko, kun parempi olisi kaksi. Tällä hetkellä puput käyttävät pelkästään vanhaa risteytyskaneille aikanaan tehtyä mökkiä. Vaikka ovatkin siellä välillä kaikki kolme, mielestäni silti tarvitsevat ainakin yhden varamökin.

Vain katto puuttuu.

Irrotettava väliseinä.

Molempien osastojen koko on 30x40 cm, mökin korkeus on 35 cm, oviaukon halkaisija 13 cm. Katto puuttuu vielä, ja aion myös maalata mökin myrkyttömällä maalilla. Seurailen ensin, kelpaako mökki paremmin väliseinällä vai ilman. Tällä periaatteella voi sitten tehdä useampiakin mökkejä, väliseinää olen suunnitellut käytettävän sitten kun poikasia on tulossa - jos tuleva emo vaikka haluaisi ja osaisi tehdä poikaset sisempään 'kammariin'.

Kauranolkea ja kurkistuksia

Ennen kanien tuloa etsin etsimistäni oljen myyjiä tästä lähiseudulta. Netin ja Facebookin myyntipalstat tuli tutkittua tarkkaan. Sitten lopulta yhdestä Facebookin-ryhmästä löytyi tieto, että joku myisi olkea ihan tässä suht lähellä, ja eikun kyselyä ja soittamaan. Niinpä saimme ihanaa kuivaa kauranolkea pari päivää ennen kuin puput tulivat. Onneksi tuli ajoissa tyhjennettyä sillekin kuivaa tilaa.

Haimme päivää ennen pupusten tuloa myös FLT-purua Agrimarketista, kaksi 20 kg:n pakkausta. Toinen pakkaus meni heti kokonaisuudessaa kanien karsinaan. Kuten aikaisemmista kuvistakin näki, purun päälle levittelin olkea, yksi paali meni siihenkin. Lisäksi laitoin olkea myös kanien pesäkoppeihin, tosin ne ovat jo talloneet sen niissä litteäksi alleen. Pitänee vaihtaa/lisätä sitä sitten kun pakkaset kunnolla alkavat - jos ne nyt tänäkään talvena alkavat...

Pienenä huomiona: naapurin kissat ilmeisesti pitävät vajaamme hyvänä saalistusmaastona, olkipaalien säilytyspaikassa nimittäin haisi eilen aamulla ihan selvä kollikissankusi. Noh, pitävätpä hiiret ja rotat kurissa, mutta saisivat kyllä lorautella ne pissinsä ulkosalle. Omat kissammehan eivät liiku ulkona vapaasti, vaan niillä on isohko ulkotarha, jossa ne saavat kesällä olla vapaasti, ja talvella aina kun sää sallii. Tässä kun menee ihan muutaman kymmenen metrin päässä iso maantie, jota pitkin rekat ajavat hurjaa vauhtia, joten jos haluaa varmistaa kissan hengissä säilymisen, sisäkissana olo on ainoa mahdollisuus. Ja minulla ei ole sisua pelätä joka ilta jos kissa ei tule yöksi kotiin, että entä jos se on jäänyt auton alle.

Neo ja Morwen ikkunalla katselemassa ulkotarhaansa.

Pari päivää sitten isäntä rakensi vajan oveen verkko-oven. Nyt on siis kaksinkertainen varmistus sille, etteivät puput karkaa, jos karsinastaan ulos jotenkin pääsevät.

Sitten vielä itse sankarittaret - jotka ovat hyvin ujoja, kun kameran ottaa esiin. Lienevät samaa mieltä kuin marsuni, jotka myös kaikkoavat heti kameran nähdessään.

Ruotsinturkistyttö

Halo ja Viri

Pitäisi varmaan käyttää parempaa kameraamme kun otan pupusista kuvia, mutta laiskuus iskee. Tuo pieni on vaan niin helppo ja kätevä siepata taskuun ulos lähtiessä. No, ehkä ne poseerauskuvat sitten joskus...

Muuta hommelia, jota on tullut tehtyä: kanien ulkotarha rakentuu pikkuhiljaa. Haravoin eilen sen edestä kuivia korsia ja ruohoja pois, ja raahasin kaikenlaista kamaa sivummalle, kuten tiiliskiviä ja vanhoja rikkoutuneita salaojaputken palasia. Isäntä alkoi rakentaa toista ovea sisäänkäynniksi tarhan toiseen osaan. Väliverkkoa siinä ei vielä ole, joten vielä jonkin aikaa tytöt joutuvat odottelemaan ulos pääsemistään. Myös pienisilmäisempää verkkoa pitää ostaa, jolla vuorataan entinen koiratarhaverkko. Pitää yrittää pitää ne naapurin kissat ja muut saalistajat tarhan ulkopuolella. Ja se katto tehdä, tietenkin.

Tätä menoa alkaa tonttimme puskittuminen myös laantua: olen nyt muutamassa päivässä katkonut kaneille sekä villiintyneiden marjapensaiden että villivadelman oksia, ja hyvin maistuu. Samaa riittää vielä, lisäksi koivuja, kuusia, haapoja ja leppiä. Pajusta nyt puhumattakaan. Omenapuitakin meillä on, mutta niistä katkon oksia vasta kevättalvella, harvennusleikkauksena. Myös kerppuja eli lehdeksiä olen keräillyt. Loppukesästä keräsin niitä jo marsuja varten, mutta kun marjapensaissa vielä oli vihreät lehdet lokakuun alussa, katkoin niistäkin oksia kaneja ajatellen. Jos eivät kuivu kunnolla, eipä siinä ole menettänyt muuta kuin aikaa ja vaivaa. Jos taas kuivuvat, on pupuille talveksi herkkupureskeltavaa.

Kanit saapuivat

• Birchen Halo, chinchilla rex naaras
• Birchen Vaalea Viri, castor/luonnonharmaa naaras
• Birchen (vielä nimetön), ruotsinturkisnaaras

Hieman jänskättää outo tilanne.

Ylimpänä ruotsinturkis, keskellä Halo, Halon edessä Viri.

Halo ja Viri.

Halo.

Kanilan rakentamista

Tai oikeammin siivousta ja korjailua. Meillähän on aikaisemminkin ollut kaneja, jotka asustivat talvisin vajassamme. Vajaa ei ole alunperin tarkoitettu eläimille, eli se ei ole mikään navetta. Sitä on alunperin korjailtu eläimille sopivaksi jo vuosia sitten. Jossakin välissä siihen tehtiin sitten koiratarhakin, jossa jonkin aikaa asui yksi koiristamme - erinäisistä syistä johtuen, en yleensä tykkää pitää koiriamme tarhassa kuin väliaikaisesti. Tämä kyseessä oleva koirakin on lähtenyt sateenkaarisillalle jo kauan sitten. Nyt vaja on ollut vuosia kaikenlaisen kaman säilytyspaikka, tyyliin "jos sitä joskus tarvii". No, eipä ole juuri tarvetta tullut, joten viime kesänä ja nyt syksyllä olemme siivonneet sitä urakalla, ja pari pakettiautollista ja useampi henkilöautollinen roinaa on siirtynyt hyötyjätekeskukseen.

Kaiken sen turhan tavaran alta paljastuva sotku oli vielä siivottava. Jostakin syystä sinne oli muun muassa jäänyt kokonainen paketillinen kutterinpurua, ja ilmeisesti puolikas heinäpaali (!). Eli ne olivat siellä rauhassa maatuneet maapohjalla ainakin kymmenen vuotta. Siinä sai talikko heilua, kun kuskasin osittain maatunutta ainesta kompostiin.

Tarkoituksena on siis tehdä nyt ex-koiratarhasta kanin pitävä - ja mahdolliset saalistajat pois pitävä - ja vielä jakaa se kahtia, että tilaa tulee kahdelle eri ryhmälle pupuja. Tarhan pinta-ala on noin 8 neliötä, eli näin jaetuille osuuksille tulisi kokoa noin 4 neliötä kullekin. Tarhasta sai repiä pois aika kasan villivadelmaa ja muita kasveja, ennen kuin pääsi kunnolla mittailemaan ja suunnittelemaan sille tehtäviä muutoksia. Pohjalle on siis tulossa verkko, ja myös verkkokatto on suunnitelmissa. Lisäksi tarhan nykyinen verkko verhotaan pienisilmäisemmällä verkkomateriaallilla. Ja toinen ovi tehdään, niin että molempiin tarhoihin pääsee kunnolla siivomaan ja ruokkimaan kaneja.

Koiratarha nykykunnossa.

Vajan sisälle on suunnitteilla kaksi, tai kenties jopa kolme karsinaa/aitausta kaneille. Yksi onkin jo melkein valmiina, siinä asui aikoinaan belgianjättikanini Molli. Vajassahan on siis tällä hetkellä maapohja. Alunperin siinä oli lankut, mutta muuttaessamme tähän vuonna 1996 ne olivat aivan lahot, joten poistimme ne. Molli ei yrittänytkään kaivaa tietään vapauteen, mutta nyt laitoimme pikkukarsinaan varmuuden vuoksi verkon pohjalle. Molli ei myöskään yrittänyt kiivetä karsinastaan pois (korkeutta noin 150 cm, pohja nousi aina talven mittaan jonkin verran, koska Mollilla pidettiin kestopehkua tuomassa lämpöä), joten sille ei ollut tarpeellista tehdä siihen kattoa. Uusista pupuista en tiedä, yrittävätkö. Jos näin käy, karsina täytynee miettiä uusiksi. Tosin siihen ei heti näin aluksi olekaan tulossa ketään asumaan, vaan sen tarkoitus on olla varakarsinana.

Pikkukarsinan valmistelua,

Pikkukarsina nykytilassaan, pohjalla soraa.

Mollilta jäi myös lämpöeristetty mökki, joka tuli sen mukana kun ostimme sen (Molli siis tuli meille vuoden vanhana edelliseltä omistajaltaan). Mökkikin löytyi roinakasan alta, ja on lievästi sanottuna likainen, eli sen pesu on edessä. Vajan katto on vuotanut jonkin verran, joten kosteus ja pöly ovat muodostaneet kerroksen kaiken kyseisessä tilassa säilytetyn päälle. Viime kesänä katto uusittiin, eli nyt se pitää taas vettä kunnolla.

Mollin mökki.

Isompi karsina on tarkoitus jakaa kahtia, eli rakentaa siihen kattoon asti ulottuva verkkoseinä ja ovi suurinpiirtein keskelle. Lisäksi tarkoituksena olisi tehdä vielä yksi pienempi aitaus sen luukun eteen, joka on tehty koiria varten, ja josta pääsee ulkotarhaan. Näin yksi kaniryhmä asuisi tarhassa, ja pääsisi sisälle vajaan halutessaan. Sisälle ne eivät tarvitse sitten niin isoa aluetta, koska niillä on tarha käytettävissään.

Kanien poikimisalue on tällä hetkellä tulossa vajaan sisälle. Vajaan on rakennettu eräänlainen työhuone, joka alunperin tehtiin hamstereitani varten. Se on eristetty, ja siihen on tehty välikattokin, joka sekin on eristetty. Tähän osaan on myös rakennettu oma aitauksensa. Alunperin se tehtiin risteytyskanejani varten, mutta muutettiin sittemmin koirankopiksi. Tämäkin tila täytyy nyt muuttaa kaneille sopivaksi, ja siivota perin pohjin. Kuten kuvista osittain näkyy, sen kantta on myös käytetty säilytyspaikkana.

Tähän tilaan tulee osittain verkkokatto ja verkolla päällystetyt luukut, joita on kevyempi aukaista. Nykyiset luukut ovat painavat, koska niitä ei ole tarvinnut aukoa niin usein, ja tarkoituksena on myös ollut etteivät koirat saa niitä auki. Tätä kirjoittaessani on tuo kulkuaukko ison karsinan puolelle jo verkotettu kiinni minkkiverkon palalla. Siitä poikasaitauksessa oleva naaras näkee ja haistaa muita kaneja. Kopin perimmäinen osa, joka ei kuvissa kunnolla näy, on vielä tarkoitus jakaa kahtia. Tällä hetkellä se on niin suuri, että sinne mahtuisi useampikin poikueellinen kaninpoikasia samalla kertaa. Siihen tulee siis kaksi osastoa, joista kaikkein perimmäisen olisi tarkoitus toimia synnytystilana, etummainen toimii ylimääräisenä 'kammarina', ja isompi alue sitten - no, isompana aitauksena.

Mollin mökki on tarkoitus puhdistuksen jälkeen siirtää toiseen ulkoaitauksista, siihen josta ei pääse vajaan sisälle. Vajassa oleviin karsinoihin on suunnitteilla vielä mökit, jos kanit tahtovat sellaiseen jossakin vaiheessa mennä. Molli ei kyllä aikoinaan mökkiään käyttänyt edes paukkupakkasilla.

Vielä kuva heinäparrestamme, joka rakennettiin aikoinaan ison karsinan yläpuolelle. Siellä heinät säilyvät kuivina, eivät saa kosteutta maapohjasta ja ilmastointikin pelaa.

Alkutömäytys

Pieni kanila on eläimiin jo lapsena hurahtaneen naisihmisen blogi, jossa tullaan kertomaan aloittelevan kanilan kuulumisia. Kasvattajanimeä ei vielä ole, joten siksi sitä ei myöskään tässä blogissa vielä mainita. Aikomus hakea sellainen kyllä on, ja koska minulla on jo aikaisemmin ollut kasvattajanimi hamstereille, toivon saavani saman myös näille loikkakoikkalaisillekin.

Ei myöskään kannata hämääntyä siitä, että lähettäjä tänne tulevissa teksteissä on Kaukametsän kennel. Se sattuu olemaan kennelnimeni, jonka alla olen kasvattanut muutaman koirapentueen. Tämän bloggerin tilinkin avasin juuri kenneliäni varten. Siksi se on käyttäjänimeni, enkä ole vielä kyennyt keksimään uutta joka sopisi molempiin blogeihin. Jos hyvä nimi joskus vastaan kävelee, voi olla että muutan sen.

Aloitteleva tarkoittaa hyvin aloittelevaa, sillä vielä ei ole yhtään kania kotona. Varattuna kyllä on, ja joskus kohtapuoliin meille pitäisi muuttaa Birchen-kanilasta kaksi rex-tyttöä, yksi ruotsinturkistyttö ja yksi suurihopea/rex -risteytyspoika. Poikasia on ensimmäisenä suunnitteilla ruotsinturkistytölle. Tarkoituksena on siis kasvattaa puhdasrotuisia kaneja ja käydä niiden kanssa kaninäyttelyissä. Tuo risteytyskanipoika on Birchen-kanilan projekti, jossa olen luvannut auttaa. Se ei siis liity omiin suunnitelmiini.

Ja kun tällä hetkellä ei vielä kaneja ole, niin liitänpä tähän kuvat marsupojistani.

ps. Kunnollinen esittelyteksti tulee vielä omana sivunaan jossakin vaiheessa.