HISTORIAA



Sain ensimmäisen kanini 1980-luvun alkupuolella. Kyseessä oli albino - elikkä nykytermein valkoinen punasilmäinen - risteytyspoika Huli. Huli oli 'maailman viisain kani', ainakin 14-vuotiaan omistajansa mielestä ;) Vaikka olihan se viisas, oppi nimensä, tuli kutsusta luokse, leikki hippaa ja piilosilla oloa, otti nokosia vierelläni kun makasin mahallani sängyllä ja luin kirjaa. Ja niin minusta tuli kanihullu moneksi vuodeksi. Kanien määrä lisääntyi, ensin kahdella samasta poikueesta peräisin olevalla albinolla, joista edellinen omistaja ei tiennyt mitä sukupuolta ne olivat. Niinhän siinä sitten kävi, että isompi tulokkaista synnytti neljä poikasta. Se oli ollut jo tullessaan kantava, koska olin heti erottanut nämä sisarukset toisistaan.

Murheita ei puuttunut kaninpitoni alkuajoista. Huli oli luultavasti sisäsiitoksen tulos sekin. Sen etuhampaat kasvoivat vinoon, joten jouduin leikkaamaan niitä säännöllisesti. Edellä mainittu äitikani katkaisi selkänsä kun sen poikaset olivat noin kuukauden ikäisiä. Yhden poikasista tappoi kissamme (jonka ei pitänyt olla sisällä kun pienet olivat vapaana), ja yksi kuoli ripuliin (siihen aikaan eläinlääkärit eivät kaneja juuri hoitaneet, varsinkaan pienellä paikkakunnalla, ja itse pipetillä annettu vesi ei riittänyt pelastamaan pientä). Kaksi muuta sentään säilyivät ja muuttivat kaverilleni maalaistaloon. Samoin annoin isäkanin toiselle kaverilleni, maalaistaloon senkin. Ja niin minulla oli jäljellä vain Huli. Kunnes serkkuni halusi luopua omasta mustasta tyttökanistaan, jonka oli ottanut samoihin aikoihin ja samasta paikasta kuin mistä Huli oli tullut. Niinpä se tuli meille. Siihen aikaan ei kaneja kastroitu, joten Huli ja Tiku asustelivat kumpikin omassa (itsetehdyssä) häkissään.

Näin sain siis jo melko nuorena varsinaisen tulikasteen kanien pidon sekä ihanuuksista että hankaluuksista. Tietoni kaneista sain parista kirjasta, silloinhan ei vielä ollut nettiä eikä sieltä löytyvää valtavaa tiedon määrää. Kani- ja jyrsijäyhdistys tosin oli jo, ja siihen liityinkin heti kun siitä sain tietää.

Belgianjätti Molli
Hulin ja Tikun kuoleman jälkeen minulla oli monen vuoden tauko kaneista. Olen kasvattanut tässä välissä niin rotukissoja, koiria kuin hamstereitakin. Hamstereita kasvatin kasvattajanimellä Udun, ja toiveissani on saada sama nimi käyttöön kaneillekin. Marsujakin on ollut pari poikuetta, tosin ne olivat risteytyksiä. Ja onhan minulla siis ollut kaneja 1990-luvun lopulla ja 2000-luvullakin, risteytyskanit Rekku (kastroitu uros) ja Lillukka, ja belgianjätti Molli. Molli kävi aikoinaan kerran näytilläkin, en tosin muista paljonko se sai pisteitä. Sen muistan, että se painoi päälle yhdeksän kiloa, eikä ollut mikään sylipupu luonteeltaan.

Historiaa koirien, kissojen ja hamstereiden parissa löytyy kennelini blogista.



Alla pari kuvaa hamsulastani 2000-luvulta




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti